Julkaistu

Plogging – ekologista liikuntaa

Kunto kohenee ja luonto siistiytyy. Kuulostaa aika mukavalta, eikö? Kesän jälkeen monella alkaa arki, ja palataan takaisin myös liikuntaharrastusten pariin. Voisitko kuvitella nappaavasi mukaan lenkille roskapussin ja kerätä matkalta muutaman maahan jääneen roskan?

Itse ainakin voisin, ja nyt se on helpompaa kuin koskaan. Roskajuoksutapahtumia on järjestetty ensi kertaa myös Suomessa kesän 2018 aikana, ja niihin on mahdollista osallistua kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina vielä syyskuussakin. Myös Maailman siivouspäivänä (World Cleanup Day) 15. syyskuuta roskajuoksutapahtuma järjestetään ainakin Helsingissä Lapinlahdella ja Pasilassa sekä Tampereella.

Mikä ihmeen Plogging?

Roskajuoksu eli Plogging on Ruotsista lähtöisin oleva yhteisöllinen ilmiö, jossa yhdistyvät hölkkä (jogging) ja poimiminen (plocka upp). Maailmanlaajuinen ekologinen liikuntatrendi on vihdoin rantautunut myös Suomeen, ja tapahtumia voi järjestää kuka tahansa, missä tahansa.

Mari Laitinen kerää roskia lenkkeillessään joka päivä, sillä kokee sen olevan ainoa simppeli tapa vaikuttaa konkreettisesti ongelmiin. @marisusalaitinen perusti Instagramtilin aloittaakseen yhden naisen roskakapinan roskaamista ja kertakäyttöyhteiskuntaa vastaan. Ympäristövaikutusten lisäksi lajilla on positiivinen vaikutus sekä Laitisen mieleen että kehoon.

” Jokaisen lenkin jälkeinen hyvänolontunne saa liikkumaan entistä enemmän. Roskien kerääminen voi olla cool, ja sitä voi tehdä ikään ja sukupuoleen katsomatta. ” 

Laitisen roskankeräysharrastus alkoi Aasian lomamatkoilla useita vuosia sitten, kun paratiisirannat lainehtivat roskassa. Maapallon todellinen tila valkeni Laitiselle noin kolme vuotta sitten tämän hankittua sup-laudan. Nyt Laitinen kerää roskia päivittäin milloin milläkin kulkuvälineellä, työmatkallakin.

” Roskaa vaan kellui vastaan loputtomina virtoina Siaminlahdella ja Andamaanienmerellä. Tuolloin elin vielä illuusiossa, että Suomi on maailman puhtain maa,” Laitinen kertoo.

Äkkiä naiselle valkeni, että näin ei ole. Tupakantumppeja, -askeja, kertakäyttöastioita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä sattui Laitisen tielle kaupungin kaduilla ja keskellä metsää.

 

Aluksi kyse oli vain esteettisestä haitasta, mutta Laitinen halusi perehtyä aiheeseen tarkemmin. Nopeasti selvisi, että esimerkiksi mikromuovia on myös Suomen sisävesissä, ilmassa ja mahdollisesti hanavedessäkin.

 

” Vaikka itse ei roskaisikaan, valitettavasti meillä on vain yksi maapallo, joka on meidän kaikkien koti. Siksi jokaisen intressissä ois vähän niin kuin pitää siitä huolta,” Laitinen sanoo.

 

Vinkkejä Plogging-treeniin

On tärkeää muistaa, ettei Ploggingin harrastamiseen vaadita suurtapahtumaa. Roskajuoksemaan voi lähteä yksin, ystävien tai lemmikin kanssa. Tutulle lenkkipolulle voi pyrähtää kävellen tai juosten. Helsingissä on kokeiltu roskasuppailuakin.

  1. Tahdin määräät sinä

Treenin tehokkuus ja intensiteetti riippuvat nopeudesta ja kerättävien roskien määrästä. Ploggingissa tarkoituksena ei ole kerätä kaikkia tielle sattuvia roskia, vaan osan voi jättää muillekin. Roskia voi noukkia matkaltaan silloin tällöin, ja treeni kulkee näin omilla ehdoilla. Vaihtelua saa vaikkapa ottamalla spurtteja roskalta toiselle.

  1. Poimiminen kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa

Liikuntamuoto on hyvää treeniä etenkin reisille ja pakaroille, kun roskia keräillessä joutuu juoksun lisäksi kyykkimään ja kurkottelemaan. Kun juokset monen kilon roskasäkin kanssa kilometrejä, myös hauis saa osansa treenistä. Roskajuoksu on siis normaalia juoksemisharrastusta monipuolisempaa, ja siinä kehittyvät jalkojen lihasten lisäksi myös keskivartalon lihakset.

  1. Puhdasta matematiikkaa

Itselleen kannattaa asettaa roskankeräystavoite, jonka avulla ympäristö tulee siistiksi huomaamatta ja kerättävien roskien määrä kasvaa. Jos jokaisella liikkumallaan kilometrillä yrittää kerätä vaikkapa viisi roskaa, kymmenen kilometrin juoksulenkin aikana on luonnosta kadonnut roskia jo 50.

Lähtisitkö roskapussin kanssa lenkille? Entä aiotko osallistua Maailman siivouspäivään 15. syyskuuta?

Kivaa syksyistä viikkoa,

Roosa

Pisst! Olen Ekoarki.fi:n uusin tulokas, ja esittelyni pääset lukemaan täältä.

Julkaistu

Hieman materiaaleista

Saatiin sivustomme kautta mielenkiintoinen kysymys, jossa pohdittiin trikoisia kestovanulappuja, niiden materiaaleja ja väriaineita. Valitettavasti lähettäjän sähköpostiosoite oli kirjoitettu ilmeisesti väärin, joten emme saa toimitettua vastausta hänelle sähköpostitse. Toivottavasti tämä postaus kuitenkin tavoittaisi kysyjän.

Kysyjä on oikeista asioista huolissaan ja on hyvä muistaa, että näitä asioita on hyvä pohtia yleisestikin vaatetuskankaissa. Saara onkin perehtynyt aiheeseen paljon ja hänen avullaan yritetään antaa mahdollisimman kattava vastaus kysymykseen. Näistä asioista on tulossa vielä lisää postauksia myöhemminkin!

Trikoo on neulosta ja sitä voi tehdä monesta eri materiaalista. Neulos itsessään on joustavaa, jousto ei siis välttämättä tarkoita sitä, että siihen olisi lisätty jotain synteettistä. Useimmiten trikoo on puuvillaa, mutta harmillisen usein siihen on lisätty esim. elastaania (synteettinen keinokuitu). Keinokuituisista tekstiileistä saattaa irrota mikromuovia, jonka mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset ovat herättäneet tärkeää keskustelua viime aikoina.

Materiaalitietojen pitäisi aina löytyä tuotteesta, mutta jos niitä ei jostain syytä löydy, on hyvä kysyä niitä valmistajalta. EU-asetusten mukaan kuitusisältö täytyy ilmoittaa. EU:ssa valvonta on muutenkin tarkkaa, joten kannattaa suosia sen sisällä valmistettuja lankoja, kankaita ja tuotteita yleensäkin, jos mahdollista.

Kysyjää kiinnosti myös tekstiilien ompelulankojen materiaalit. Yleisesti ompelulangat ovat polyesteria, toki löytyy myös puuvillasta ja villastakin valmistettuja, mutta niitä harvemmin käytetään. Polyesteria käytetään, koska se on kestävää, lujaa ja sen valonsietokyky on hyvä. Hinnalla on myöskin todennäköisesti vaikutusta.

Jos kankaat ja niistä mahdollisesti irtoavat mikrokuidut mietityttävät tai haluaa ylipäänsä ajatella terveyttä ja ympäristöä, niin kannattaa suosia luonnonkuituja. Tällöin tarvitaan hieman materiaalitietoutta, jossa me yritämme olla avuksi. Jos haluaa välttää synteettisiä kuituja, (joiden raaka-aineena on maaöljy), on hyvä tietää, mitä ne ovat ja mitkä ovat niiden lyhenteet. Tässä muutama yleisesti käytetty tunnus:

Elastaani EL tai EA
Akryyli PAN
Polyamidi PA
Polyesteri PES
Polypropeeni PP

 

Väriaineissa kannattaa pyrkiä suosimaan öko-Tex standardi 100-merkittyjä tekstiilejä. Merkintä tarkoittaa että tuotteet on testattuja ja hyväksyttyjä sen osalta, etteivät ne sisällä terveydelle haitallisia kemikaaleja tai väriaineita. Myös kasvivärjäys on turvallinen vaihtoehto. Toisaalta, sertifikaatit maksavat, eikä pienillä yrityksillä välttämättä aina ole niihin rahaa. Vaikka sertifikaatti siis puuttuisikin, voi tuote silti olla myrkytön ja ympäristöä ajatellen värjätty. Tässä artikkelissa oli hyvä huomio aiheeseen liittyen: “Jos tuotteessa kerrotaan, mistä materiaali on kotoisin tai minkälaisella menetelmällä se on tehty, se on yleensä positiivinen asia, sillä mitään negatiivista tuskin kerrottaisiin.” Läpinäkyvyys on tärkeää ja kannattaakin suosia yrityksiä, jotka kertovat avoimesti toiminnastaan.

Jos haluaa perehtyä enemmän kankaiden turvallisuuteen, suosittelisimme tutkimaan esimerkiksi Vihreät vaatteet -sivustoa. Kemikaaleja ja myrkkyjä vaatteissa ja kankaissa voi yleisesti välttää käyttämällä luomulaatuisia luonnonkuituja. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa käytetään paljon kemikaaleja, mutta luomupuuvilla on tämän suhteen parempi valinta, sillä sen viljelyssä kemikaaleja ei saa käyttää.

Palatakseni vielä alkuperäisen kysymyksen aiheeseen kestovanulapuista. Meillä myytävät Saara Kohtalon valmistamat kestovanulaput on tehty 100% bambulangasta ja ne on värjätty vähin kemikaalein ympäristöä ajatellen. Ne ovat turvallisia eivätkä sisällä ollenkaan muovia. Tästä pääset käyttämämme langan tietoihin.

Toivottavasti tästä oli apua muillekin näitä asioita pohtiville! Jätäthän kommenttia tähän ja jatketaan keskustelua tärkeästä asiasta 🙂 Tämä on tärkeä ja laaja aihe, mihin palataan jatkossakin.

-Saara & Maria