Kukaan ei varmaan voi enää tänä päivänä väittää, ettei olisi kuullut muovin ympäristöhaitoista. Toisen maailmansodan jälkeen muovin käyttö ja määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Muovia on tuotettu niin paljon, että sillä voisi elmukelmuttaa koko maapallon. Muovia on joka puolella maailmaa – mikromuovina tai isompina kasointa – merenpohjissa, napaseuduilla, ravintoketjuissa, kaatopaikoilla ja kaukaisilla saarilla.
Heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan muovia on tuotettu 8300 miljoonaa tonnia. Sen mukaan sitten vuoden 2015 muovia on kulutettu 6300 tonnia ja tästä määrästä 9 prosenttia on kierrätetty, 12 prosenttia poltettu ja 79 prosenttia on päätynyt kaatopaikoille tai luontoon. Valtaosa tuotetusta muovista ei ole biohajoavaa, vaan ainoa keino hävittää muovi pysyvästi on polttaminen tai pyrolyysi (kuivatislaus). Polttaminen toki tuottaa energiaa, mutta samalla myös kasvihuonekaasuja ja saasteita. Muovista on siis vaikeaa päästä eroon ja näin ollen sitä kertyy ympäristöön, erityisesti vesistöihin, todella paljon. Suuri huolenaihe onkin, miten jo olemassaolevasta muovista, saati sitten tulevasta, päästään eroon.
Ellen McArthur Foundationin julkaiseman raportin mukaan jopa 95 prosenttia muovista käytetään vain kerran, minkä jälkeen se heitetään pois. Sen mukaan 8 miljoonaa tonnia muovijätettä päätyy meriin joka vuosi. Tätä voi raportin tekijöiden mukaan verrata siihen, että jäteautollinen muovia kaadettaisiin mereen joka minuutti. Jos asiaan ei puututa, määrä nousee vuoteen 2030 mennessä kahteen autolliseen per minuutti ja vuoteen 2050 mennessä neljään autolliseen per minuutti.
Tämän seurauksena vuoteen 2050 mennessä merissä on enemmän muovia kuin kaloja.
Miljoona merilintua ja 100 000 merinisäkästä kuolee joka vuosi muovijätteiden takia. Meressä osa muovista hajoaa mikromuoviksi, jota kalat ja linnut saattavat luulla ruuaksi. Suurimmassa osassa kaloissa onkin todettu olevan muovia elimistöissään. Isot muovinpalaset ovat vaarallisia merieläimille kuten kilpikonnille ja hylkeille. Mikromuovi myös peittää merenpohjaa eikä sen laajempia ympäristövaikutuksia vielä tiedetä. Joka tapauksessa muovijäte on vakava ympäristöongelma ja uhka ekosysteemeille. Ravintoketjun kautta muovi rikastuu kalojen elimistöissä ja saattaa päätyä myös meidän elimistöihimme.
Muovin kertyminen ympäristöön on globaali ja laaja ongelma, eikä vastuu tästä ole pelkästään yksilöillä. Päätöksentekijöidenkin täytyy puuttua ongelmaan. Kuitenkin yksilöiden painostuksella voi olla tässä iso rooli ja muutos voi lähteä ruohonjuuritasolta. Jokainen meistä voi miettiä omaa muovinkäyttöään ja huomata itse kuinka paljon muovia ihan perusarjessä syntyy lähes itsestään. Muovin kulutusta voi kuitenkin vähentää muuttamalla kulutuskäyttäytymistään.
Tässä pari helposti toteutettavaa vinkkiä, joita itse noudatan:
- Otan kauppareissulle oman kestokassin mukaan, myös vaatekaupoissa pyrin kieltäytymään muovipusseista ja pakkaan ostokset omaan kassiin.
- En käytä enää muovisia pikkupusseja kauppojen hedelmä- ja vihannesosastoilla. Sen sijaan en laita tuotteita pussiin ollenkaan tai käytän näitä vanhoista verhoista tehtyjä kestohedelmäpusseja. Pyrin myös ostamaan tuotteita, joita ei ole pakattu muoviin.
- Elmukelmun sijaan käytän Bee’s Wrapia, joka on aivan loistava keksintö ja toimii oikeasti hyvin! Ruuat pysyy tuoreena ja ne saa pakattua myös mukaan kätevästi mehiläisvahasta tehdyllä paperilla.
- Pyrin korvaamaan myös kodin lyhytikäiset muoviset tuotteet, kuten pesusienen, tiskiharjan ja tiskirätin ekologisemmalla vaihtoehdolla. Näistä esimerkkeinä Saara Kohtalon pesusienet, jotka sopivat myös tiskaamiseen ja keittiön tasojen pesemiseen hyvin. Meille on tulossa ekoarkeen myöhemmin myös bambulangasta käsin valmistettuja tiskirättejä!
Millä tavoin te olette vähentäneet muovin kulutustanne tai millaisia ajatuksia teillä on aiheeseen liittyen?
Luin The Eco log -blogista mielenkiintoisia postauksia tästä aiheesta ja kestävästä elämäntavasta. Suosittelen lukemaan!